Jo neoliittikaudella primitiivinen usko "sielun kuolemattomuuteen" oli jo vallalla; itse asiassa hautausesineitä on kaivettu esiin arkeologisista kohteista, jotka liittyvät sellaisiin kulttuureihin kuin Hemudu ja Dawenkou. Tuon aikakauden ihmiset asettivat keramiikkaa ja jadeesineitä vainajien haudoihin siinä toivossa, että kuolleet voisivat jatkaa jokapäiväistä elämäänsä ja rutiinejaan tuonpuoleisessa elämässä aivan kuten he ovat tehneet tässä maailmassa.
Zhou-dynastian aikaan tapa käyttää jadea rituaaliastioina uhririiteissä oli yleistynyt. Tämä käytäntö laajeni suuriin seremoniallisiin tilaisuuksiin,-kuten esi-isien palvontaan ja taivaan kunnioittamiseen-, ja se kattaa kattavan ja yksityiskohtaisen järjestelmän, joka ohjaa jaden käyttöä hautausriiteissä.
Jade-hautausesineet eivät toimineet vain rituaaliprotokollan tai sosiaalisen aseman merkkinä; pohjimmiltaan ne ilmensivät elävien sydämelliset toiveet-kollektiivisen toiveen, että vainaja saisi nauttia siunatusta elämästä tuonpuoleisessa maailmassa. Tästä syvästä syystä tapa haudata kuolleita jade-esineillä on säilynyt nykypäivään asti.